Eilen oli pitkästä aikaan ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, joten otimme eväät mukaan ja menimme tontille ihmettelemään. Siellähän vierähtikin useampi tunti! Oli rauhoittavaa käyskennellä mäntyjen lomassa ja unelmoida omasta tuvasta. Kyseessä on rinnetontti taajama-alueella. Se ei siis ole täysin metsän keskellä, mutta sopivasti omassa rauhassa, päättyvän tien varrella. Loikkasipa sieltä jäniskin puskan takaa... Maasto on mäntyvaltaista rinnettä, jossa kasvaa kanervaa, sammalta, jäkälää, mustikan- ja puolukanvarpuja sekä katajaa. Paljasta kalliota näkyy joissakin kohden. Karun kaunista!
Vielä sai siis nauttia tontista puiden ympäröimänä. Torstaina onkin edessä puiden kaato! Tarkoituksena on kaataa niitä niin vähän kuin mahdollista, mutta ainahan sitä menee enemmän kuin haluaisi. Jännittää nähdä minkälaiseksi tontti sitten paljastuu. Rakennamme yksikerroksisen talon ja tuomme rinteeseen sen verran täyttömaata, että talo saadaan suoraan... Terassilta olemme suunnitelleet rinteen jatkuvan välittömästi. Saa nähdä miten suunnitelmat sitten muokkautuvat, kun täyttömaata aletaan kipata... Onneksi saamme sen tuotua läheltä tonttia, niin ei kuljetuskustannukset nouse pilviin.
Mutta vielä eilisestä päivästä. Oli mukava huomata, että tässä yli puolen vuodenkin jälkeen siitä, kun varasimme tontin, olemme edelleen erittäin tyytyväisiä ratkaisuun. Rinnetontille on kalliimpaa rakentaa, mutta tasoerot tekevät siitä erityisen. Jalkapallokenttä lapsille löytyy ihan kivenheiton päästä, joten se ongelma on ratkaistu. Odotankin, että pääsen suunnittelemaan pihaa vielä konkreettisemmin kuin tällä unelmointitasolla. Tarkoituksena on jättää tontti osittain luonnontilaiseksi ja hiljalleen perustaa metsäpuutarhaa. Mieli tekisi viedä jo linnunpönttöjä pihapuihin, mutta ehkäpä täytyy odottaa ensi kevääseen... Osa tontista on jo valmiiksi puutonta, joten sinne on tarkoituksena sitten laittaa perennoja ja hyötypuutarhaa ym. Rajanaapurin kanssa sovittiin jo pensasaidan istuttamisesta. Mutta tämä on kaikki vielä unelmointia ja ehkä hieman kunnianhimoista aikaisemmin vain parvekekukkia ja pientä rivitalon pihaa hoitaneelle... mutta unelmointi on ihanaa ja ilmaista!
Täällä ollaan siis kevätmielellä ja vihdoin on tunne, että tontilla alkaa tapahtua!
 |
| Tie tontille |
 |
Tämä kallio mäntyineen säästetään. Taka-alalla näkyy jo ensimmäiset rakennusmateriaalit.
Naapuri antoi ylimääräiset styroksinsa. |
 |
Tämän ihanan luonnonsommitelman haluaisin säästää.
Talo lähtee aika läheltä mäntyä, joten saa nähdä... |
 |
| Katajaa ja säästettävää kalliota |
 |
| Tämä jäkäläinen pieni jyrkänne säästyy ja myös metsä sen jälkeen |
 |
| Puuton alue, johon olen unelmoinut puutarhaa |
 |
| Tämä komistus säästetään! |
 |
| Viime syksyn satoa tontilta. Piirakka on jo leivottu ja syöty... |
Kävimme esikoisen kanssa valitsemassa ja ostamassa orvokit narsissien seuraksi parvekkeelle. Istuttelin ne sitten iltamyöhään ja kuuntelin kirkasta linnunlaulua. Ihanaa, kevät on täällä! Vaikken vielä tiedä puutarhanhoidosta paljoa, niin voin kuvitella, että siihen hurahtaa aika helposti. Kukkien katseleminen on niin rauhoittavaa. Ne vaan ovat kauniita ihan sellaisinaan! Trendinä puutarhanhoidossa tuntuu nykyään olevan sellainen huoleton ja nautiskeleva asenne, jossa on mielestäni paljon hyvää. Liian usein on kiire jonnekin. Luonnossa ja kukkia katsellen pysähtyy huomaamattakin ja elää hetkessä.
