Havun tuoksua

Tänään oli puunkaatotalkoot! Vaikken itse päässyt osallistumaan muulla kuin muonituksella, niin heräsin jo viiden aikaan jännittämään päivää. Tunne oli kuin lapsena huvipuistopäivän aamuna... Jotakin hauskaa on luvassa, eikä silloin malta nukkua! Isäntä nauroi, että eihän tässä kaadeta kuin muutama puu. Mutta juuripa niin! Jonkinlainen virstanpylväs sekin! Vihdoin suunnitteluvaihe jää taakse ja alkaa tositoimet.

En päässyt katselemaan talkoolaisten aherrusta, mutta myöhemmin iltapäivällä kävelin sitten jännityksellä tontille. Yllätys oli erittäin positiivinen! Puita oli vielä vaikka kuinka... enemmän kuin uskalsin toivoa! Naapuritkaan eivät tielle kääntyessään olleet kuulemma aluksi huomanneet, että tontilta oli kaadettu puita. Hienoa siis!

Kyllä, tämä on puunkaadon jälkeinen kuva!

Toiselta puolen näkeekin sitten työn tulosta

Mäntyä riittää! Takana valmiiksi puutonta aluetta (ja naapurin nurmikenttää),
jonne sitä puutarhaa ja pensasaitaa sitten joskus...

Komia mänty!
Tähän laitan vielä linnunpöntön...

Yllätyksekseni myös iso ja vanha mänty keskeltä tonttia säästyi. Sen juurella oleva iso kivi tosin saattaa jäädä täyttömaan alle. Mutta sitä ei vielä tiedetä... Halusimme säästää näin aluksi kaikki puut, jotka vain suinkin voidaan säästää. Katsotaan, miten talo ja täyttömaa maastoon asettuvat, minkälainen näkymä ikkunoista muodostuu ja sitten hiljalleen raakataan puskaa ja kitukasvuista puustoa pois ja säilytetään kauneimmat ja lupaavimmat yksilöt. Toivonmukaan sammalpeite ja jäkälät kestävät tulevan rakennusajan suurine koneineen ja tarvikkeineen...

Seuraavaksi onkin edessä risusavotta ja pölkynnostokisailut. Kiitos vielä kerran mahtaville talkoolaisille!

Jäkäläjyrkänne on entisellään.

Nokkosperhonen oli löytänyt lämmittelypaikan tuoreiden havujen päältä.
Se havun tuoksu tontilla oli kyllä ihana!