Nyt syttyy neljäs kynttilä...

 Lilla Villassa on käyty joulunviettoon. Koko kuukausi on puuhasteltu joulukoristeiden ja -tarjoilujen parissa. On ollut ihana laittaa joulua kotiin! Aloitimme perheenä etukäteisjoulun jo nyt neljäntenä adventtina. Veimme aamulla kynttilän unohdetulle haudalle, söimme riisipuuroa, kohta menemme saunaan ja sitten onkin vuorossa kinkkua, joululauluja ja lahjoja... Oikeaksi aatoksi matkustamme tänä vuonna isännän kotipuoleen. Lasten myötä huomaa traditioiden merkityksen kasvavan: on mukava luoda omia perinteitä ja toisaalta jatkaa niitä, jotka ovat omista lapsuudenkodeista tärkeitä.

Seuraavaksi on hieman sekalaisessa järjestyksessä Lilla Villan joulutunnelmaa ja -askarteluja ynnä muuta...

Mummun vanhat Riihimäen lasipurkit löysivät kirpparilta kolmannen ja kannettoman kaverin. Onneksi olin säilyttänyt rikkimenneen lasipurkin kannen, joka passasi hienosti tähän kirppislöytöön. Pitsinauhaa vähän koristeeksi ja söpöläinen tuikkujen säilytykseen on syntynyt!

Rautalangasta väänsin sydämenmuotoisen ikkunakoristeen, johon ostin ja kiinnitin valosarjan. Ja ei muuta kuin roikkumaan!

Tv-huoneen ikkunassa

Joulukaktuksen sain isännältä kolmisen vuotta sitten
ja nyt se vihdoin päätti jälleen kukkia! 

Tiimarin loppuunmyynnistä on tullut ostettua paljon ihania askartelutarvikkeita. Niistä syntyi muun muassa nämä joulukranssit keittiön ikkunaan ja ulko-oveen.

Vellikello kutsuu joulupuurolle!
Samalla ovikellon virkaa toimittava kapistus
löytyi viime kesänä mökkireissulta.

Keittiön joulutunnelmaa 

Eteisen joulukuusi sai tänä vuonna valot.

 Keittiöön löysin kirpparilta Barkerin tehtaalla kudotun vanhan joululiinan, josta anoppi ompeli söpöt jouluverhot. Muualle en olekaan jouluverhoja laittanut.

Joulusydämet pääsivät roikkumaan metsästä
löytyneeseen oksaan eteisen peiliin.

Tuunasin vanhat tuikkukupit vanhoilla korvakoruilla, rihkamahelyillä ja vanhalla juomalasilla. Niistä syntyi hauskat tuikkukupit!

Vanha juomalasi + parittomat korvikset = tuikkukuppi

Vanhoja koruja ympäri ja roikkumaan

TV-huoneessa maistuu nokoset

Olohuoneen tunnelmaa

...ja lisää tunnelmointia

Keittiötä

Taskuihin katsominen on ollut lapsista jännittävää...

Takaterassin talvipuutarha

Kesäiset muratit saivat kanervat kaveriksi

Itsenäisyyspäivänä

Iltatunnelmaa

Pajutähti sai myös jouluvalot. Ja pitihän se perinteinen
kynttelikkökin hankkia...

Enkeli ja tonttu sulassa sovussa

Kaverilta ostin ihanan vanhan kahvipurkin (oik.),
punaisen sain äidiltäni ja leivinjauhepurkki löytyi kirpparilta

Löysin alemman vanhasta piirakkavuoasta tehdyn peilin kierrätyspuodista ja totesin, että se kaipasi kaveria yläpuolelleen. Niinpä vanha kakkuvuokakin pääsi seinälle ja laitoin siihen valosarjan ja rusetin sisälle.

Koira pönttöuunin "lämmössä"

Pienenpieni hentoinen hyasintti sai havuja lämmikkeeksi

Nyt sataa vettä kaatamalla, mutta kyllä se lumiukkokin oli jonkin aikaa pihalla. Taidetaan katsella seuraavaa lumiukkoa jouluaattona televisiosta...

Oikein hyvää Vapahtajan syntymäjuhlaa kaikille! Rauha maassa! Ensi vuonna nähdään!

Teekutsut

Keittiön söpöilynurkka on valmistunut! Varmasti monelle tuttu ongelma, työtason kulmatilan hyödyntäminen, tuli ratkaistua, kun keksin laittaa siihen pienen astiatelineen. Ystäväni oli lahjoittamassa vanhoja venäläisiä teekuppejaan kirpputorille, kun satuin käymään kylässä ja ihastuin niihin (totta kai!). No lähdin kotiin söpöt teekupit (sekä vanha kahvirasia ja peilauspöytä) mukanani ja niillehän piti heti löytää sopiva paikka.

Aikaisemmin työtason nurkassa oli pari purkkia, joiden käyttö oli kuitenkin turhan hankalaa. Kulmaan joutui kurkottelemaan ja edessä on kahvinkeitin, jolle parhain paikka on juuri tuossa vesipisteen vieressä. Jotakin muuta nurkkakulma siis kaipasi. Tuunasin alunperin pyyhetelineeksi tarkoitetusta kapistuksesta astiahyllykön pienten koukkujen avulla. Taivuttelin rautalangasta s-muotoisia koukkuja ja laitoin pikaliimalla helmet kiinni rautalangan päihin. Tuli aika vekkuleita koukkuja! Ja sitten teekupit vain roikkumaan!

Kulmauksesta tuli emännän oma söpöilynurkka teekuppeineen ja pikkupurkkeineen. Yhden vanhan maustepurkin täytin kauniin värisillä nonpareilla ja kiedoin vaaleanpunaisen satiininauhan purkin ympäri. Samaisella nauhalla päällystin kahvinkeittimen mustan johdonkin, koska se pisti niin silmään. Kyllä nyt kelpaa kahvitella ja nautiskella iltateetä!

Syksyn tunnelmia

Ensimmäiset lumisateet ehtivät Keski-Suomeen. Lokakuu on yli puolen välin ja kohtahan vietetään jo Pyhäinpäivää! Alkaa joulunodotus ja pian on jo uusi vuosi... muttei vielä aivan. Lasten kanssa saa toisaalta opetella elämään hetkessä, ja toisaalta taas aika tuntuu kiirehtivän paljon nopeammin eteenpäin. Aika on erikoinen ja suhteellinen käsite. Se konkretisoituu vaikkapa katsellessa lasten kehitystä. Kuopuksen ensimmäinen vuosi on ollut kehityksen täyteinen ensimmäisestä hymystä ensimmäisiin askeliin. Vauva on muuttunut taaperoksi eikä enää vauvaksi palaa. Aika näkyy ja kuuluu pienissä vaatteissa ja uusissa sanoissa. Toisaalta aika on hyvin suhteellista. Luonto jatkaa kiertokulkuaan. Lehdet putoavat, maa jäätyy, muttei kuitenkaan kuole. Toivo auringon paluusta, lämmöstä ja seuraavasta keväästä elää. Sama toistuu vuodesta toiseen. Luontoa katsellessa omat kiireet ja touhotukset tuntuvat aika turhilta. Lasten kanssa korostuu ilo kehityksestä, kun aikaa kuluu, ja toisaalta juuri tuo ajankulumisen haikeus, kun paluuta menneeseen ei enää ole. Luonto tuo ymmärrystä tähän suloisen haikeaan nostalgiaan. Elämä jatkuu itsestä riippumatta ja tulevaisuus elää jo tänään.

Lupiinit istutusalueelta kitketty. Pihlajat istutettu.

En tiedä miten ajauduin pohdiskelemaan. Kaipa se on tämä syksyn tunnelma, joka hiljentää. Mutta nyt filosofisoinnit sikseen. Lilla Villassa on tehty töitä, vaikka hitaalta tuntuukin tämä eteenpäinmeno. Appiukko on paneloinut autokatoksen ja terassin sisäkaton, vuorannut pilareita ja tehnyt kaiteita. Ulkona ahkeroin itse alkusyksystä tien puoleisen rinteen parissa. Kitkin lupiinit juurineen niin hyvin kuin taisin (aivan mahdottomalta tuntuva homma!) ja istutin tilalle kääpiökatajaa, tuiviota ja kääpiövuorimäntyä. Isännän kanssa käytiin hakemassa kaupungin alueelta, metsän laidasta (luvan kanssa) pihlajan taimia rinteeseen. Niitä on tarkoitus istuttaa enemmänkin, mutta katsotaan miten nuo kolme lähtevät ensi keväänä kasvuun. Vielä rinne on kesken ja olisi tarkoitus istuttaa sinne lisääkin kasveja, mutta katsellaan ehtiikö enää tänä syksynä. Kalliota olen osittain puhdistanut esiin ja kaivaessa sieltä löytyi hauska notkelma, johon kerääntyy sateella vettä. 

Kallionotkelma

Olin toivonut saavani joskus katollisen "juorukeinun" juuri tuohon tien puoleiseen rinteeseen kalliolle, ja se ilmestyikin siihen yllätyksenä syntymäpäivänä! Isäntä oli porukalla kerännyt kolehdin keinua varten. Siinä on ollut mukava iltaisin lasten nukahdettua istua kuuman mehun kera ja katsella tähtitaivasta. Ja tietysti päivisin olemme keinuneet siinä lasten kanssa ja syöneet lämpimällä ilmalla eväitäkin. Olen todella iloinen tästä lahjasta!

Havut istutettu

Päädyimme vuokraamaan tutuilta minipyöräkuormaajan, jolla isäntä on tehnyt kallistuksia talolta poispäin ja levittänyt täyttömaarinteeseen kuoriketta. Päätimme laittaa kuoriketta rinteeseen näin aluksi. Odotamme, että maa painuu ja mahdollisesti ensi tai seuraavana kesänä istutamme karussa paikassa pärjääviä pensaita ja muita kasveja. Mullanlevitys jää nyt seuraavaan kevääseen.

Kuoriketta täyttömaarinteessä

Pyöräkuormaajalla saatiin kivi nostettua havupenkkiin

Ihana kattokruunu löytyi keväällä
ja nyt se sai syksyn ja vieraiden
kunniaksi kynttilät!

Sisällä minulle on iskenyt syksyn ja varmaankin uuden raskauden myötä uusi sisustusvimma. Kynttilöitä ja lyhtyjä on tietysti tullut laitettua, mutta myös kaikenlaista muuta on suunnitteilla, kunhan tässä aikaa taas löytyisi... Jospa kerkeäisin joku päivä niistä vähän päivittelemään.

Tunnelmallista ja lämpöistä syksyä kaikille!

Lämpöä kakluunissa