Ensimmäiset lumisateet ehtivät Keski-Suomeen. Lokakuu on yli puolen välin ja kohtahan vietetään jo Pyhäinpäivää! Alkaa joulunodotus ja pian on jo uusi vuosi... muttei vielä aivan. Lasten kanssa saa toisaalta opetella elämään hetkessä, ja toisaalta taas aika tuntuu kiirehtivän paljon nopeammin eteenpäin. Aika on erikoinen ja suhteellinen käsite. Se konkretisoituu vaikkapa katsellessa lasten kehitystä. Kuopuksen ensimmäinen vuosi on ollut kehityksen täyteinen ensimmäisestä hymystä ensimmäisiin askeliin. Vauva on muuttunut taaperoksi eikä enää vauvaksi palaa. Aika näkyy ja kuuluu pienissä vaatteissa ja uusissa sanoissa. Toisaalta aika on hyvin suhteellista. Luonto jatkaa kiertokulkuaan. Lehdet putoavat, maa jäätyy, muttei kuitenkaan kuole. Toivo auringon paluusta, lämmöstä ja seuraavasta keväästä elää. Sama toistuu vuodesta toiseen. Luontoa katsellessa omat kiireet ja touhotukset tuntuvat aika turhilta. Lasten kanssa korostuu ilo kehityksestä, kun aikaa kuluu, ja toisaalta juuri tuo ajankulumisen haikeus, kun paluuta menneeseen ei enää ole. Luonto tuo ymmärrystä tähän suloisen haikeaan nostalgiaan. Elämä jatkuu itsestä riippumatta ja tulevaisuus elää jo tänään.
 |
| Lupiinit istutusalueelta kitketty. Pihlajat istutettu. |
En tiedä miten ajauduin pohdiskelemaan. Kaipa se on tämä syksyn tunnelma, joka hiljentää. Mutta nyt filosofisoinnit sikseen. Lilla Villassa on tehty töitä, vaikka hitaalta tuntuukin tämä eteenpäinmeno. Appiukko on paneloinut autokatoksen ja terassin sisäkaton, vuorannut pilareita ja tehnyt kaiteita. Ulkona ahkeroin itse alkusyksystä tien puoleisen rinteen parissa. Kitkin lupiinit juurineen niin hyvin kuin taisin (aivan mahdottomalta tuntuva homma!) ja istutin tilalle kääpiökatajaa, tuiviota ja kääpiövuorimäntyä. Isännän kanssa käytiin hakemassa kaupungin alueelta, metsän laidasta (luvan kanssa) pihlajan taimia rinteeseen. Niitä on tarkoitus istuttaa enemmänkin, mutta katsotaan miten nuo kolme lähtevät ensi keväänä kasvuun. Vielä rinne on kesken ja olisi tarkoitus istuttaa sinne lisääkin kasveja, mutta katsellaan ehtiikö enää tänä syksynä. Kalliota olen osittain puhdistanut esiin ja kaivaessa sieltä löytyi hauska notkelma, johon kerääntyy sateella vettä.
 |
| Kallionotkelma |
Olin toivonut saavani joskus katollisen "juorukeinun" juuri tuohon tien puoleiseen rinteeseen kalliolle, ja se ilmestyikin siihen yllätyksenä syntymäpäivänä! Isäntä oli porukalla kerännyt kolehdin keinua varten. Siinä on ollut mukava iltaisin lasten nukahdettua istua kuuman mehun kera ja katsella tähtitaivasta. Ja tietysti päivisin olemme keinuneet siinä lasten kanssa ja syöneet lämpimällä ilmalla eväitäkin. Olen todella iloinen tästä lahjasta!
 |
| Havut istutettu |
Päädyimme vuokraamaan tutuilta minipyöräkuormaajan, jolla isäntä on tehnyt kallistuksia talolta poispäin ja levittänyt täyttömaarinteeseen kuoriketta. Päätimme laittaa kuoriketta rinteeseen näin aluksi. Odotamme, että maa painuu ja mahdollisesti ensi tai seuraavana kesänä istutamme karussa paikassa pärjääviä pensaita ja muita kasveja. Mullanlevitys jää nyt seuraavaan kevääseen.
 |
| Kuoriketta täyttömaarinteessä |
 |
| Pyöräkuormaajalla saatiin kivi nostettua havupenkkiin |
 |
| Ihana kattokruunu löytyi keväällä ja nyt se sai syksyn ja vieraiden kunniaksi kynttilät! |
Sisällä minulle on iskenyt syksyn ja varmaankin uuden raskauden myötä uusi sisustusvimma. Kynttilöitä ja lyhtyjä on tietysti tullut laitettua, mutta myös kaikenlaista muuta on suunnitteilla, kunhan tässä aikaa taas löytyisi... Jospa kerkeäisin joku päivä niistä vähän päivittelemään.
Tunnelmallista ja lämpöistä syksyä kaikille!
 |
| Lämpöä kakluunissa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti