tiistai 30. syyskuuta 2014

Mikronurkan ehostus

Mikronurkka, jonne kaikki ikävän näköiset vempeleet olivat piilotetut, kaipasi kaunistusta. En erityisemmin pidä mikron, leivänpaahtimen tai soodakoneen ulkonäöstä, joten ne ovat olleet piilossa sopivassa keittiön nurkkauksessa. Olen pitkään miettinyt, että jotakin nurkalle täytyisi tehdä. Vaikkei nurkka ruokapöydästä tai olohuoneesta näykään, on se silti päivittäin omien silmien alla keittiössä häärätessä. Siispä vanhasta asunnosta jäänyttä tapettia takaseinään, söpöä pitsinauhaa hyllynreunaan, pari taulua ja purnukkaa esille ja nurkka on vempeleistä huolimatta ehostuneen näköinen! Nyt sitä ilahtuu joka kerta leipää paahtaessa...

ENNEN...
...JÄLKEEN!
ENNEN...
...JÄLKEEN!
Pitsinauhaa, kauniita purkkeja...
Tauluja ja söpö keittiöpaperiteline
Kananmunat pääsivät mikronurkkauksesta omaan koriin käytännöllisemmälle paikalle.
Laitoin punaista nauhaa antamaan väriä.
Keittiön purnukoita
Hippien elämänviisauksia... Ei pöllömpi!


maanantai 22. syyskuuta 2014

Kuulumisia sisältä

Isoäidin kutoma räsymatto
Eteisen "uudet" mööpelit.
Taidetta vielä kaipailee...
 Sisällä on tapahtunut pieniä muutoksia sitten viime postauksen. Eteiseen perin isoisoisäni tekemät huonekalut. Myös TV-huoneeseen on tullut uusi järjestys... ja verhot! Nyt huone on avarampi ja valoisampi. Satuin löytämään ensiksi kirpparilta kukkaverhon ja koska se sopi niin hyvin, päätin, että myös toiset verhot pitäisi vaihtaa sopivampiin. Seuraavana päivänä löysinkin kirpparilta juuri kukkaverhon kukkien väriset sivuverhot. Näistä verhoista olin niin iloinen, että esikoinenkin pohdiskeli päivien jälkeen, kuinka kiitollinen äiti on verhoista...

TV-huoneen uusi järjestys
Isoisoisän tekemä tuoli ja
Turun tuomiokirkko
TV-huone kaipailee vielä uutta TV-tasoa tai vanhan tuunausta. Löysin kirpputorilta kirjahyllyn kanssa saman tyylisen tason, mutta siinä oli niin tunkkainen haju, etten uskaltanut jättää sitä meille. Tauluja ja sisustelua täytyy tietysti myös vielä tehdä... ja eihän se koskaan lopulliseksi tule!

Lisää avaruutta
Tässä lepolinnassa on nyt ihana juoda kuumaa teetä  ja lukea kynttilän
valossa romaania! (kun vain joskus jaksaa valvoa...)


isoisoisän tekemä lipasto








Ihanat purkit, anopin isoäidin peruja
Viime viikolla keräsin maljakkoon lasten kylvämän kukkaniityn viimeistä satoa. Vielä vähän kesää sisälle...

Kesä maljakossa
Sain raparperin juuret anopilta keskikesällä ja niistä ehti kasvaa hyvät varret kesän viimeistä raparperikakkua varten... Syksy on tullut.



Pihakuulumisia

Etupihan havupenkki
Katselin tuossa edellisiä postauksiani ja ilokseni voin todeta, että Lilla Villan piha vihertää entistä enemmän näin kesän jälkeen! Onhan tässä aikaakin kulunut, enkä oikein muista miltä piha vielä alkukesästä näytti. Onneksi on valokuvat, joista näkee kasvun ja muutoksen!

Helokki kiven oikealla puolella sai ihanan syysvärin
Etupihalla nurmi kasvaa hyvin, etenkin apilat. Typpilannoitus on ainakin taattu! Havupenkissä perennat kukkivat kesällä ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Sinne olisi kiva saada vielä syksylläkin kukkivia perennoja.
Etupihalle tuli myös kivikko- ja havuistutukset. Sain anopilta maksaruohoja ja mehitähtiä, joista ainakin edelliset lähtivät hyvin leviämään. Taustakasveiksi sain astereita, esikoita ja sitten jotain taimia, jotka ovat vielä arvoitus... Alkukesällä tehty varjopenkki talon edustalla on lehahtanut hienosti kasvuun. Ihanaa nähdä onnistunutta kasvua! Toivotaan, että selviävät talvestakin hyvin.

Takana varjopenkki, edessä kivikkoistutukset

Maksaruoho ja asteri lähtivät hyvin kasvuun

Kääpiökatajat. Kivien eteen tarkoitus laittaa mukulakiviä

"Perunasäkki" sai syyskukat ja lyhdyn

Etelään lähdössä




Syreenit ja maassa ollut kivi





Tarkoitus, että syreenit toisivat hieman näkö- ja
tuulensuojaa terassille.

Sivupihalle istutin jo viime syksynä saadut syreenin taimet. Ne olivat kituuttaneet hengissä huonossa maassa, joten toivotaan, että lähtisivät nyt hyvin kasvuun. Esikoinen oli auttamassa istutuspuuhissa ja repäisi toisen syreenipuskan maasta niin, että osa juurista katkesi... no toivotaan silti parasta! Maata on ainakin kaivettu sen alta, kun jouduin pyytämään appiukonkin apuun isoa kiveä nostamaan taimen tieltä.
Linturuokinnan jäänne: auringonkukka rinteessä!
Keinun takaa etupihalle pensasaidannetta näkösuojaksi

Keinun taakse rinteeseen istutimme viime syksynä kolme pihlajaa. Ne ovat edelleen hengissä, mutta keinussa istuskellessa olen tullut siihen tulokseen, että haluan tielle päin enemmän näkösuojaa. Lännenheisiangervo ainakin sopisi karuun maahan... katsotaan keväämmällä sitten taas.

Suunnitelmat elävät ja kirjoittelen tähän itseänikin varten ideoita ylös. Tarkoituksena olisi laittaa monilajista pensasaidannetta etupihan kivi-istutuksiin saakka. Pienet kirsikka- ta omenapuut etu-, sivu- ja takapihalle olisi myös suunnitelmissa. Jokaiselle lapselle tulisi oma nimikkopuu... Lisäksi lyhtypylväs sivupihalle suuren kiven (isännän pitäisi vain vierittää se kivi tuolta metiköstä ensin) ja tuijan väliin, kukkivia pensaita ja perennoja vapaisiin paikkoihin. Ja perinteinen syyshortensia olisi myös haaveissa... Olen parantumaton romantikko!

Pallohortensia
Takapihalle olen tehnyt myös istutuksia kesän mittaan. Suurin osa perennoista ja pensaista on anopin puutarhasta. Takapihalle syntyi kaksi suurempaa istutusaluetta ja pensaita rinteen reunoille näkösuojaksi. Löysin hauskan, minun ja lasten mielestä, pöllön näköisen kiven, josta tuli toisen istutusalueen kiinnekohta. Tarkoituksena on maalata kiveen vielä silmät ja nokka, että muutkin huomaavat (ilmiselvän) pöllön. Löysimme pöllölle myös poikasen ja munan, jota pöllö hautoo tuiviopesässään. Tuiviot siirsin pois tienpuoleiselta rinteeltä, joka kasvaa niin korkeaa rikkaruohoa, etteivät ne sieltä näy mihinkään. Lupiinien en antanut siementää, joten toivottavasti niiden kasvu hiipuisi pikkuhiljaa rinteessa. Muutkin viime syksynä istutetut havut siirsin pois, osan kääpiökatajista metsän puoleiseen rinteeseen ja osan etupihan kivikkoistutukseen. Mutta tällaista se on, siirrellään eestaas, kunnes löydetään sopivin paikka.

Pöllö tuiviopesässään
Pöllöpenkki. Keskellä pieni pala metsämaata ja kuusi.
Jos lähtee kasvuun, aion muotoilla kuusta...
Penkissä myös mm. kesäpikkusydäntä, jaloangervoa,
töyhtöangervoa, saniaista ja viimeiseksi upotin maahan
idänsinililjan sipuleita.


Toinen takapihan penkki. Timantti tuijien takana nauhuksia,
Keskellä mm. kultapalleroa, kevätvuohenjuurta ja toista korkeaa perennaa,
vasemmalla norjanangervopensas.


Näkösuojaksi ja syötäväksi marjatuomipihlajaa.

metsään menevän polun reunalle
kääpiökatajaa ja tuivio.


Sadevesikaivo, juhannusruusu ja raparperi.

Lintujen kaivo

yksi lintu jo odottelee
Takapiha. Edessä anopilta saadut hansaruusun taimia
Vuorimännyt
Takapihalla on myös sadevesikaivo, jonka appiukko sahasi matalaksi. Ennen kuin juhannusruusu ja raparperi kasvavat peittäviksi, tein kannen päälle lintujen juoma-altaan. Ainakin sudenkorento löysi kivet heti... Rinteeseen istutin vuorimäntyä ja kaupungin luvalla ojasta haettuja viitapihlaja-angervon taimia. Toivotaan, että lähtevät kasvuun!
Viitapihlaja-angervot
Herttavuorenkilvet ovat lähteneet kivasti kasvuun samoin kuin angervopensaskin, vaikka maa on aika karua.

Angervopensas ja vuorenkilvet

Lisää kalliota esiin!

Tähän joskus kalliokasveja ja rinteeseen portaat
Isäntä oli yllätykseksi kaivanut lisää kalliota esiin, kun olin kesällä reissussa. Alapihalle haluaisin joskus keittiöpuutarhaa laatikoihin ja ehkä marjapensaita rinteeseen... saa nähdä. Ja tietysti se romantikon päiväuni olisi ihana, vanhoista ikkunanlaseista tehty kasvihuone/huvimaja.
Karua maata, mutta laatikoihin voisi
perustaa keittiötarhan...



Kuoriketta on yläpihalla vielä aika paljon levitettäväksi
Pihassamme rakastan erityisesti sen pientä metsikköä. Se on minulle oikea metsä, vaikka aika pieni sellainen. Jos rakennetulla pihalla tulee työntäyteinen olo, niin metsässä sielu lepää. Haluaisin sinne joskus alppiruusuja ja muita metsäpuutarhan kasveja, mutta se on kaunis ihan sellaisenaan! Mustikkapiirakan ainekset löytyvät omalta tontilta ja puolukanvarpuja ovat etenkin keskimmäinen lapsonen ja koiramme nuohonneet puhtaiksi. Yksinkertaisia iloja!

Sateenraikkautta, auringossa kimmeltäviä koivunlehtiä kirkasta sinitaivasta vasten, pihlajanmarjat oransseina, hehkuvina. Hämähäkinseitti kuusenoksilla aamukasteesta säihkyen, kirpeää tuulta, lehtisadetta ja kupillinen kuumaa kaakaota. Hyvää syksyä kaikille!