Pihakuulumisia

Etupihan havupenkki

Katselin tuossa edellisiä postauksiani ja ilokseni voin todeta, että Lilla Villan piha vihertää entistä enemmän näin kesän jälkeen! Onhan tässä aikaakin kulunut, enkä oikein muista miltä piha vielä alkukesästä näytti. Onneksi on valokuvat, joista näkee kasvun ja muutoksen!

Helokki kiven oikealla puolella sai ihanan syysvärin

Etupihalla nurmi kasvaa hyvin, etenkin apilat. Typpilannoitus on ainakin taattu! Havupenkissä perennat kukkivat kesällä ja ovat lähteneet mukavasti kasvuun. Sinne olisi kiva saada vielä syksylläkin kukkivia perennoja.

Etupihalle tuli myös kivikko- ja havuistutukset. Sain anopilta maksaruohoja ja mehitähtiä, joista ainakin edelliset lähtivät hyvin leviämään. Taustakasveiksi sain astereita, esikoita ja sitten jotain taimia, jotka ovat vielä arvoitus... Alkukesällä tehty varjopenkki talon edustalla on lehahtanut hienosti kasvuun. Ihanaa nähdä onnistunutta kasvua! Toivotaan, että selviävät talvestakin hyvin.

Takana varjopenkki, edessä kivikkoistutukset

Maksaruoho ja asteri lähtivät hyvin kasvuun

Kääpiökatajat. Kivien eteen tarkoitus laittaa mukulakiviä

"Perunasäkki" sai syyskukat ja lyhdyn

Etelään lähdössä

Syreenit ja maassa ollut kivi

Tarkoitus, että syreenit toisivat hieman näkö- ja
tuulensuojaa terassille.

Sivupihalle istutin jo viime syksynä saadut syreenin taimet. Ne olivat kituuttaneet hengissä huonossa maassa, joten toivotaan, että lähtisivät nyt hyvin kasvuun. Esikoinen oli auttamassa istutuspuuhissa ja repäisi toisen syreenipuskan maasta niin, että osa juurista katkesi... no toivotaan silti parasta! Maata on ainakin kaivettu sen alta, kun jouduin pyytämään appiukonkin apuun isoa kiveä nostamaan taimen tieltä.

Linturuokinnan jäänne: auringonkukka rinteessä!

Keinun takaa etupihalle pensasaidannetta näkösuojaksi

Keinun taakse rinteeseen istutimme viime syksynä kolme pihlajaa. Ne ovat edelleen hengissä, mutta keinussa istuskellessa olen tullut siihen tulokseen, että haluan tielle päin enemmän näkösuojaa. Lännenheisiangervo ainakin sopisi karuun maahan... katsotaan keväämmällä sitten taas.

Suunnitelmat elävät ja kirjoittelen tähän itseänikin varten ideoita ylös. Tarkoituksena olisi laittaa monilajista pensasaidannetta etupihan kivi-istutuksiin saakka. Pienet kirsikka- ta omenapuut etu-, sivu- ja takapihalle olisi myös suunnitelmissa. Jokaiselle lapselle tulisi oma nimikkopuu... Lisäksi lyhtypylväs sivupihalle suuren kiven (isännän pitäisi vain vierittää se kivi tuolta metiköstä ensin) ja tuijan väliin, kukkivia pensaita ja perennoja vapaisiin paikkoihin. Ja perinteinen syyshortensia olisi myös haaveissa... Olen parantumaton romantikko!

Pallohortensia

Takapihalle olen tehnyt myös istutuksia kesän mittaan. Suurin osa perennoista ja pensaista on anopin puutarhasta. Takapihalle syntyi kaksi suurempaa istutusaluetta ja pensaita rinteen reunoille näkösuojaksi. Löysin hauskan, minun ja lasten mielestä, pöllön näköisen kiven, josta tuli toisen istutusalueen kiinnekohta. Tarkoituksena on maalata kiveen vielä silmät ja nokka, että muutkin huomaavat (ilmiselvän) pöllön. Löysimme pöllölle myös poikasen ja munan, jota pöllö hautoo tuiviopesässään. Tuiviot siirsin pois tienpuoleiselta rinteeltä, joka kasvaa niin korkeaa rikkaruohoa, etteivät ne sieltä näy mihinkään. Lupiinien en antanut siementää, joten toivottavasti niiden kasvu hiipuisi pikkuhiljaa rinteessa. Muutkin viime syksynä istutetut havut siirsin pois, osan kääpiökatajista metsän puoleiseen rinteeseen ja osan etupihan kivikkoistutukseen. Mutta tällaista se on, siirrellään eestaas, kunnes löydetään sopivin paikka.

Pöllö tuiviopesässään

Pöllöpenkki. Keskellä pieni pala metsämaata ja kuusi.
Jos lähtee kasvuun, aion muotoilla kuusta...
Penkissä myös mm. kesäpikkusydäntä, jaloangervoa,
töyhtöangervoa, saniaista ja viimeiseksi upotin maahan
idänsinililjan sipuleita.

Toinen takapihan penkki. Timantti tuijien takana nauhuksia,
Keskellä mm. kultapalleroa, kevätvuohenjuurta ja toista korkeaa perennaa,
vasemmalla norjanangervopensas.

Näkösuojaksi ja syötäväksi marjatuomipihlajaa.

metsään menevän polun reunalle
kääpiökatajaa ja tuivio.

Sadevesikaivo, juhannusruusu ja raparperi.

Lintujen kaivo

yksi lintu jo odottelee

Takapiha. Edessä anopilta saadut hansaruusun taimia

Vuorimännyt

Takapihalla on myös sadevesikaivo, jonka appiukko sahasi matalaksi. Ennen kuin juhannusruusu ja raparperi kasvavat peittäviksi, tein kannen päälle lintujen juoma-altaan. Ainakin sudenkorento löysi kivet heti... Rinteeseen istutin vuorimäntyä ja kaupungin luvalla ojasta haettuja viitapihlaja-angervon taimia. Toivotaan, että lähtevät kasvuun!

Viitapihlaja-angervot

Herttavuorenkilvet ovat lähteneet kivasti kasvuun samoin kuin angervopensaskin, vaikka maa on aika karua.

Angervopensas ja vuorenkilvet

Lisää kalliota esiin!

Tähän joskus kalliokasveja ja rinteeseen portaat

Isäntä oli yllätykseksi kaivanut lisää kalliota esiin, kun olin kesällä reissussa. Alapihalle haluaisin joskus keittiöpuutarhaa laatikoihin ja ehkä marjapensaita rinteeseen... saa nähdä. Ja tietysti se romantikon päiväuni olisi ihana, vanhoista ikkunanlaseista tehty kasvihuone/huvimaja.

Karua maata, mutta laatikoihin voisi
perustaa keittiötarhan...

Kuoriketta on yläpihalla vielä aika paljon levitettäväksi

Pihassamme rakastan erityisesti sen pientä metsikköä. Se on minulle oikea metsä, vaikka aika pieni sellainen. Jos rakennetulla pihalla tulee työntäyteinen olo, niin metsässä sielu lepää. Haluaisin sinne joskus alppiruusuja ja muita metsäpuutarhan kasveja, mutta se on kaunis ihan sellaisenaan! Mustikkapiirakan ainekset löytyvät omalta tontilta ja puolukanvarpuja ovat etenkin keskimmäinen lapsonen ja koiramme nuohonneet puhtaiksi. Yksinkertaisia iloja!

Sateenraikkautta, auringossa kimmeltäviä koivunlehtiä kirkasta sinitaivasta vasten, pihlajanmarjat oransseina, hehkuvina. Hämähäkinseitti kuusenoksilla aamukasteesta säihkyen, kirpeää tuulta, lehtisadetta ja kupillinen kuumaa kaakaota. Hyvää syksyä kaikille!